Kirje

Ensilumen kunniaksi olen maannut koko päivän kotona kipeänä talvimusiikkia kuunnellen. Sain myös kirjeen siltä ainoalta ihmiseltä, jonka kanssa nykyisin kirjoitan kirjeitä. Koska oikeastaan olin aika kyllästynyt makaamaan kotona kipeänä tuijottamassa ikkunasta satunnaista lumisadetta, kaikkia tapojani vastaan kirjoitin heti takaisin.

Tiivistin koko syksyni muutamalle paperiarkille, mikä tarkoitti paljon opiskelujuttuja ja yritystäni muuttaa pois tästä kämpästä mahdollisimman pian. Hieman valitusta siitä, miten auton talvirenkaat ovat eri paikkakunnalla kuin minä ja auto. Jokunen kappale kaikista hauskoista viikonlopuista, jolloin olen tehnyt muutakin kuin opiskellut.

Sitten minun oli aivan pakko vastata ystäväni kysymykseen jännittävästä deittailuelämästäni. Sitä kun ei viime aikoina ole ollut. Tai ehkä tavallaan on, mutta en ole varma. Sekin on omalla tavallaan mielenkiintoista, mutta lisää siitä ehkä joku toinen kerta.

Ystäväni tuskaili hieman samanlaisten ongelmien kanssa kuin minäkin, eli missä ja miten sitä muka koskaan tapaa ketään mielenkiintoista. Oikeasti minulla ei ole asiasta harmaitakaan aavistusta, mutta koska asia oli esitetty kysymysmuodossa ja minulla on pakonomainen tarve vastata kaikkiin kysymyksiin, yritin keksiä vastauksen. Olen tullut siihen tulokseen lyhyen elämäni aikana, että salaisuus on kotoa poistumisessa. Vaikka se kuinka epämielyttävää onkin, välillä on pakko poistua omalta mukavuusalueelta ja yrittää tehdä uusia asioita ja puhua uusille ihmisille.

Toisten ihmisten neuvominen on kuitenkin aina helpompaa kuin neuvojen toteuttaminen. Olen saanut koottua itselleni kutakuinkin mukavan elämän täynnä ihmisiä, joista oikeasti pidän. Ei minulla juuri nyt ole tarvetta uusille tuttavuuksille ja illat on niin paljon helpompi viettää niiden tuttujen kavereiden kanssa tuttuja asioita tehden. Ehkä voisin kuitenkin taas yrittää nousta näistä aika syviksi muodostuneista urista ja yrittää ainakin joskus tehdä jotakin uutta. Heti kun olen taas terve. Ja ei ole niin paljoa opiskelujuttuja. Joo, heti sitten.