No en nyt oikeasti siitä inspiroivasta tiedä, mutta tositarina kuitenkin. Seuraa siis kertomus siitä, miksi hylkäsin taas pitkäksi aikaa tämän lupaavasti alkaneen blogin ja miksi aloin taas kirjoittaa.
Keväällä nimittäin vihdoinkin aloin kunnolla tutkiskella sisintäni ja ymmärsin, että miessuhteideni jatkuvan epäonnistumisen ja olemattomuuden syynä on luultavasti se mies-osuus. Jotenkin naurettavaa ajatella, miksi minulla kesti yli kaksikymppiseksi asti huomata, että en oikeastaan koskaan ole tuntenut vetoa miehiä kohtaan. Tyttöön taas ihastuin ensimmäistä kertaa jo joskus yläasteella ja sen jälkeen useamman kerran.
Se, että en ole tahtonut itse ymmärtää asiaa johtuu luultavasti tunnollisesta suorittajaluonteestani ja valtaisasta laiskuudestani. Heteroseksuaalisuushan on normaalia joten miksen minäkin pystyisi normaaliin heteroseksuaaliseen suhteeseen jonkun kunnollisen ja mukavan miehen kanssa. Lisäksi on vaan niin paljon helpompaa löytää minusta kiinnostunut mies kuin nainen, ihan vaan tilastollisestikin katsottuna (eikä sekään ole ollut liian helppoa...). Heteron ei myöskään tarvitse erikseen puhua seksuaalisesta suuntautumisestaan, siinäkin säästyy iso vaiva ja paljon arvokkaita sanoja.
Keväällä kuitenkin otin ison askeleen ja sanoin vihdoinkin ääneen olevani mitä todennäköisimmin lesbo. Ensin sanoin sen vain itselleni, sitten aika nopeasti yhdelle ystävälle, sitten toiselle ja kolmannelle ja niin edelleen. Olin vaan niin kovin iloinen ja helpottunut, että en voinut pitää sitä tietoa itselläni.
Mutta se, että olen yhden pienen askeleen lähempänä itseymmärrystä ei tarkoita sitä, että olisin tehnyt asian eteen paljoa puhumista enempää. Jostakin syystä ystäväpiiriini on kovin heterovoittoista ja eikä tule kovin helposti lähdettyä yksin mihinkään seksuaalivähemmistöyhdistysten tapahtumiin, koska olen kaiken lisäksi vieläkin valtaisan laiska. Syksyn aikana kävin kerran, ihan kivaa oli, piti mennä pian uudestaan, mutta jotenkin se jäi, kovin kiireinen elämä katsokaas.
Mutta tässä siis syy, miksi lakkasin kirjoittamasta, olin vain hieman hämmentynyt. Niin, ja vietin koko kesän pikkukaupungissa työskennellen, joten mitään kovin jännittävää ei edes tapahtunut enkä jaksanut työpäivän jälkeen kirjoittaa sanaakaan tietokoneella ja sitten unohdin, että minulla mitään blogia olikaan. Oikeastaan se taisi olla se varsinainen syy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti