Miten saada ihan mukavasta vapaapäivästä ja sen päättävästä ihan mukavasta leffaillasta kamala? Jos tahdot välttämättä tietää, voin kertoa erään menetelmän, jonka juuri äsken testasin. Ei tämä ehkä helpoin ja nopein tapa ole, mutta minulla se ainakin toimi hyvin, olo on nyt aivan hirveä.
Aloita siis tekemällä nettiin deittipalstalle profiili, joka houkuttelee niiden kaikkien kummallisten lisäksi myös kunnon miehiä. Odota, että joku kunnon mies tarttuu syöttiisi (voit myös tietysti itse ottaa yhteyttä, se saattaa nopeuttaa asioita). Lähettele viestejä kunnon miehen kanssa vähintään kaksi päivässä, kunnes pian jo tapaattekin ensimmäisen kerran. Huomaa viihtyväsi hyvin hänen seurassaan, jopa nauravasi hänen jutuillensa, ihan aidosti. Tässäpä ihminen, jonka kanssa tahtoisin joku ilta juoda puoliksi pullon viiniä ja parantaa maailmaa, huomaat ehkä miettiväsi.
Mutta, sillä kaikessa kuuluu aina olla vähintään yksi mutta, kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin pitäisi. Et oikein osaa kuvitella tätä kunnon miestä minään muuna kuin sinä mahdollisena uutena ystävänä. Yrität, mutta ei onnistu. Välillä se vain on niin, kemiat eivät kohtaa ja mitä kliseistä vielä voisi sanoa.
Silti et vielä osaa varmasti sanoa sitä ääneen. Ehkä tänään vain on huono päivä. Sovitte uuden tapaamisen, kaksi mahdollisuutta nyt on aivan minimi. Toisella tapaamisella menette elokuviin. Huomaat vältteleväsi miehen läheisyyttä, elokuvan ajan meitit tulevaa kotimatkaa. Elokuva on hyvä, kotimatkalla puhutte siitä ja opiskeluista. Ahdistut jo valmiiksi hyvästeistä.
Sitten koittaa se hirveä hetki. Kun katsot mistä silmiin ja sanot, että ei enää ehkä kannata tavata. Kun hän ei saa sanottua oikeastaan mitään, alat epätoivoisesti takerrella ja höpöttää ja kysellä, onko kaikki ihan okei, kuitenkin. Miehen silmissä on ihmetystä, miksi näin, eikö kaikkihan oli vielä äsken hienosti. Tunnet, miten sisällesi kasvaa hirveä möykky ja pelkäät tehneesi virheen ja alat jo miettiä, pitäisikö sanoa, että vitsi vitsi, nähdään vaikka huomenna taas. Sitten mies lähtee ja sinä juokset kotiisi.
Kotiin päästyäsi ensimmäisenä poistat profiilisi treffisivustolta sillä näin huonoa oloa ei tahdo kokea ihan liian usein.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tää oli jotenkin niin aito ja rehti kuvaus, että pystyin ihan myötäelämään fiiliksäsi, ehkä joskus itsekin vastaavaa kokeneena. Mutta hei zemppiä, kyllä se sytyttävä mieskin sieltä vielä vastaan tulee ihan varmana ja sit onkin jalat alta ennen kun kerkiät kissaa sanoa. Mukavaa tulevaa kesää :)!
VastaaPoistaKiitos samoin! :)
VastaaPoistaTällä hetkellä olo vaan on sellainen, että kenenkään sytyttävän tapaaminen tuntuu niin kovin epätodennäköiseltä. Ainakin, kun juuri nyt ei vaan huvita poistua täältä kämpästä peiton alta minnekään ihmisten ilmoille vähään aikaan, ehkä ikinä... Mutta kai tämä taas tästä pikkuhiljaa helpottaa. Tai pakkohan sen on.
Tekstisi palautti mieleeni omakohtaisen kokemuksen, jossa sanoin samaan tyyliin miehelle kerran elokuvien jälkeen. Se oli niin hämmentävää. Tosin en ole koskaan käyttänyt nettideittipalveluja ja tuskin tulen koskaan kokeilemaankaan, että ihan muualla oltiin tavattu, mutta samanlaiset fiilikset. Mikäs siinä, vieläkin sitä kunnon miestä etsiessä. Hyviä postauksia sulla! :)
VastaaPoistaJoo, se on vaan jotenkin niin kummallinen ja kömpelö tilanne...
PoistaMutta hienoa, että tykkäät lukea näitä kirjoituksia! Positiivinen palaute motivoi kummasti hentoa blogiharrastusta :)