Olen taas pitänyt taukoa katkeruudesta, tai ainakin yritin. Se tauko loppui oikeastaan jo vähän aikaa sitten, mutta kirjoituskyky on ollut myös hetken täysin kadoksissa. Viimeisimmän taukoni syy oli siis yllättäen mies, joka periaatteessa olisi voinut olla oikein kiva ja kaikinpuolin sopiva. Paitsi ettei sitten loppujen lopuksi ollutkaan.
Alku oli hyvä, seuraava tapaaminen itsestään selvä. Pian alkoi kuitenkin takkuilu. Ahdisti ja epäilytti, vaikka toisaalta oli niin mukava vaan taas olla jonkun lähellä. Menin ihan lukkoon, enkä tiennyt miten edetä. Toisaalta en oikeastaan tuntenut kovinkaan vahvasti kyseistä henkilöä kohtaan, mutta en myöskään halunnut lopettaa, ennen kun olin edes melko varma. Ja niin kuin jo sanoin, läheisyyden kaipuuni alkoi olla aika suuri.
Lopulta juttu kuivui kokonaan kasaan, kun näimme taas pienen tauon jälkeen. Ei siitä vaan tullut yhtään mitään, seuraavaa tapaamista ei enää tullut.
Pienessä päässäni analysoin tämän ihmissuhteen kuolleena syntymisen syyksi huumorintajun kohtaamattomuuden. Aluksi se ei jotenkin tullut niin selvästi esille, silloin keskittyi kaikkiin muihin hyviin ominaisuuksiin ("Vau, se lukee joskus kirjoja!" "Oho, se on minua pidempi, vaikka käyttäisin korkokenkiä!" "Ihanaa, se tuntuu aika normaalilta!"), mutta myöhemmin, etenkin väsyneenä, ei vaan enää jaksanut hymyillä jutuille, joiden hauskuus ei vaan auennut laisinkaan. Tosin eipä hänkään tainnut arvostaa minun hirvittävän hauskoja tarinoitani tai uskomattoman hyvin kuvailtuja mietteitäni tosi hauskoista nettisarjakuvista, joiden kaikkia kohtia en ihan täysin muistanut, mutta joiden vitsikkyys sai minut nauramaan itsekseni.
Niin, ehkä joskus vielä eteeni kävelee jonkun kaikinpuolin mukavan ja sopivan oloisen ihminen, joka myös tarkistaa päivittäin vähintään kerran, onko nettiin ilmestynyt uutta A Softer World -sarjakuvaa. Se olisi oikein kiva.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti