Treffien jälkeinen katkeruus

En ehkä ole synnynnäinen bloggaaja. Ajatuksia teksteistä kyllä syntyy päässäni useinkin. Yllättävän usein harvainaisen seesteisessä elämässäni tapahtuu erikoisia ja absurdeja asioita, joista joku voisi blogia lukiessa nauttia. Mutta sitten taas mietin, että kannattaakohan tämä nyt kuitenkaan. Paljastan vielä vahingossa itsestäni liikaa ja sitten ajatuksen kulku päätyy siihen, että en koskaan blogitekstieni takia tule saamaan oikeita töitä ja kuolen alkoholistina katuojassa. Mielikuvitukseni lentää hyvin kaukana todellisuudesta, tiedostan sen kyllä toisinaan itsekin.

Tänään olin kuitenkin taas treffeillä. Ne olivat keskinkertaiset, eivät uskomattoman huonot ja mieskin oli oikeastaan ihan mukava, epäilen silti treffejä ensimmäisiksi ja viimeisiksi. Erityisesti mainitsemisen arvoinen on ehkä keskustelu, kun hän kyseli seksuaalista suuntautumistani ja vastattuani alkoi kysellä, mitä mieltä olen tiskillä olevasta naisesta. Hämmennyin, mutta olihan se ihan nätti nainen. Hänen mielestään ehkä erittäin viehättävä, sillä hän myöhemminkin kehui naisen ulkonäköä. Siinä tuli itselle oikein loistava fiilis, kun toinen ehkä mieluummin istuisi iltaa jonkun muun samassa baarissa olevan naisen kanssa.

Yritti se olla romanttinenkin ja vei katsomaan öistä kaupunkia korkealle paikalle. Joku muu olisi ehkä osannut olla romanttinen takaisin, minä en. Siinä istuttiin ja katseltiin, kunnes mies päätti lähteä kotiin. Tajusin, että olin tainnut itsekin olla hirvittävän vaikea ihminen. Siitä taas syytän osittain eilistä myöhään venynyttä juhlimista. Enkä taida enää ostata suhtautua näihin treffeihin oikein. Eihän niistä ole tähänkään mennessä mitään tullut.

Nyt sitten istun kotona ja juon viiniä alusvaatteisillani. Ehkä näin on hyvä.